Pyllistäpä sitten vähän

Suolentyhjennys alkaa. Klo 18:00 litrakaupalla ällömakeaa kodin putkimiestä virtaa lyhyen paaston jälkeen tyhjentämään sitä kaikkein pyhintä. Vatsassa mouruaa kujakissa kun kiinteä tavara liuottuu kuin happoon ja seuraavana aamuna toisen litkusatsin jälkeen suoli on putipuhdas.. Nälkää en kuitenkaan tunne lähestyvän paksusuolentähystyksen aiheuttaman jännityksen alta.

Laakson sairaalassa ei pahemmin tarvitse jonottaa. Parin minuutin istumisen jälkeen hoitaja kutsuu sisään ja heti rupean selittämään kaikesta mitä olen asiasta ottanut selvää, google, foorumit yms. Onhan nyt tutkimuksen alla paikka johon yksikään mies ei ole koskaan mennyt. Eikä muuten ole mennyt vieläkään kun oli naislääkäri:) Yritän saada vastauksia epäilyksiini ja helpotun kuullessani että kolonoskopia on miehille yleensä paljon helpompi kuin naisille (juuri pari päivää aiemmin naispuolinen kollega oli pelotellut toimenpiteen tuskaisuudella). Hoitohuoneessa näen että tähystin on isompi kuin odotin, noin pikkusormen paksuinen. Hoitaja kyselee haluanko lääkityksen etukäteen mutta urhoollisesti kieltäydyn kunniasta, kunhan homma on nopeasti ohi. Blogimatskuakin kyselin mutta Livestreamia saati sitten edes videoklippejä en valitettavasti pyynnöstä huolimatta saanut järjestymään.

Tähystin
Tähystin

Lääkäri rupeaa hommiin ja opin kertaheitolla että paksusuolta ei ole tehty ulkopuoliseen invaasioon: Kun tähystin saavuttaa ensimmäisen mutkan, suoli alkaa venyä ja tuntuu kuin alienvauva söisi itseään ulos vatsasta. Onneksi hoitaja on tilanteen tasalla ja painelee vatsaa helpottaen tähystimen matkaa kohti syvyyksiä. Sama toistuu toisen mutkan kohdalla. Kun saavutetaan ohutsuolen loppupää, olo helpottuu ja pääsen itsekin tutkailemaan sitä syytä miksi tässä nyt näin kiemurrellaan: ohutsuolen mahdollinen krooninen tulehdussairaus.

Aina siitä lähtien kun sain tietää suolen tulehtuneen, olen ottanut selvää erilaisista suolistoairauksista. Chronintautia epäilivät tuolloin, mutta mielessä pyöri myös kaikkea muuta mitä tuolla tunnelisukelluksella voi löytyä, pahimmillaan syövät yms.

Olen päässyt diagnoosin jälkeen pahasta tavasta: energiajuoma-addiktiosta. Aikaiset työpäivät tai yövuorot ovat usein menneet näiden piristepommien voimin ja uskoin että tällä tavalla oli oma osansa pahaan reaktioon. Mielessä kävi, että makeutusaineet, hiilihapot ja piristeet ovat yhteistuumin tuhonneet suolistoni. Myös ennen treenejä vetämäni buusterit olen lopettanut. Nyt alas menee vain aminohappomixi ja olen pikkuhiljaa saanut kurottua umpeen stimulanteista luopuessa menettämäni treenitehot.

Tutkimuksen kääntyessä loppupuoliskolle olo oli jo suhteellisen rentoutunut ja uskalsin jo tiirailla näyttöä. Kaikki näytti olevan kunnossa. Ei syöpiä, ei merkkejä tulehdussairauksista, (tosin tämähän selviää lopullisesti vasta koepalatulosten saapuessa) ja näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvinkin mielenkiintoista nähdä miltä siellä oikeasti näyttää.

Kuvan henkilö ei liity tapahtuneeseen.. paitsi ihan esimerkkinä
Kuvan henkilö ei liity tapahtuneeseen.. paitsi ihan esimerkkinä miltä siellä suurinpiirtein näyttää

Tutkimus oli ohi kokonaisuudessaan puolessa tunnissa, ilman lääkitystä. Melkein teki mieli heittää High-fivet hoitajan kanssa. Pois lähtiessäni joku vain oli unohtanut levittää punaisen maton! Voitteko kuvitella?

Aiemmin suoritetussa laboratoriotutkimuksessa oli tähystyksen suorittaneen lääkärin mukaan löytynyt bakteeri joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin suolitulehdus. Eli syy olikin joku pöpö joka oli todennäköisesti huonosti kokatun kanan mukana päässyt mellastamaan. No eipä tuossa mitään, antibioottikuuri päälle ja kotiin makaamaan ja syömään kevyesti. Vatsa ärtsyili sinne pumpatun ilman seurauksena pari tuntia, mutta jo samana iltana pääsin treenaamaan ja myöhemmin vielä ulos syömään hallituksen kanssa vuosipäivän kunniaksi.

En siis pääsekään syyttämään energiajuomariippuvuuttani tästä episodista. Kuitenkin koen, ettei kofeiinin ja aspartaamin tykittäminen ärtyneeseen suoleen tee sille mitään hyvää. Ennen sairastumista koin epämukavaa tunnetta alavatsassa näiden tiukkojen drinkkien jälkeen, enkä vieläkään voi täysin poissulkea sitä vaihtoehtoa että jotain vahinkoa olisi tapahtunut. Nyt kun niitä ei enää kuluteta, on jännä nähdä mihin ihmesuorituksiin sitä vielä yltää niin koulussa, duunissa kuin salillakin.

Mutta mitä tulee kolonoskopiaan, niin olen tyytyväinen että se on nyt tehty, ja panikoin etukäteen hieman turhaan. Stressaavaa ja kivuliasta, suosittelen kaikille lämpimästi :)

Sertifikaatti tulee postissa
Sertifikaatti tulee postissa