Urheilijasta noviisiksi: haasta lajisi!

Siitä lähtien kun päätin lopettaa bodykisailut, olen etsinyt uusia haasteita urheilupuolella. Ongelma vain on etten koskaan ole kokenut itseäni geeneiltäni, muutenkaan kuin bodausmielessä, lahjakkaaksi urheilijaksi. En ole muokannut omasta kropastani tällaista lahjakkuudella. Kun aloitin bodauksen, kropassani kaikki huusi minulle ”SINÄ ET SYNTYNYT TEKEMÄÄN TÄTÄ”. Ja huutaa muuten edelleen. Halusin vain jotain niin kovin etten suostunut lopettamaan. Kaikki muutkin lajikokeilut elämässäni ovat olleet yhtä suurta taistelua luontaisia vaistojani ja kykyjäni vastaan. Maailmassa jossa lahjakkuuksia seulotaan ja palkitaan, tunsin jääväni urheilijana muiden jalkoihin jo koulun liikuntatunneilla, lajista riippumatta. Olen syntyjäni hidas, heikko, kömpelö, jäykkä, totaalisen tilannetajuton ja keskittymiskyvytön, vartalonhallinnaltanikin sellaisen marionettinuken luokkaa.

No matter how talented you are, your talent is going to fail you if you’re not skilled…         – Will Smith

Kehonrakennus on hieno laji siinä mielessä että se kehittää noita kaikkia ominaisuuksia hyvinkin tehokkaasti, tiettyyn rajaan asti. Armeijassa juoksin pelkällä painoharjoittelutaustalla cooperissa n.2800m. Ei mikään kova tulos, mutta yllättävän kova siihen nähden että se tehtiin käytännössä ilman kestävyysharjoittelua. Samalla tavalla mikä tahansa muu liikunta kehittää lihasmassaa ja voimaa, riippuen harjoittelun luonteesta, siihen kyseisen harjoittelun mahdollistamaan perustasoon asti. Mutta mitä jos tällainen koko nuoruus/aikuisikänsä yhdelle lajille omistanut urheilija hyppääkin jonkin toisen, täysin erityyppisen lajin treeneihin? Miten paljon vanha lajitausta auttaa uuden lajin haasteissa selviämisessä, ja mitä kaikkea uudesta treenitavasta voi saada irti?

Kehonrakennuksen urheiluluonteesta on käyty pitkään väittelyä harrastajien ja yleisön välillä. Kehonrakennuksen pariin usein päädytään toisten lajien, yleisurheilun, joukkuelajien tms kautta. Harmillisen usein siirtymisen syy on toimintakyvyn aleneminen oman lajin vaatimusten alle, esim.loukkaantuminen. Tämä herättää kysymyksiä kehonrakennuksen urheiluluonteesta sillä se nähdään mm. tätä kautta vähemmän urheiluna kuin esim. pikajuoksu, josta urheilija ehkä on siirtynyt.

Omistautuneilla kehonrakentajilla on syvälle juurtuneita harhakäsityksiä siitä että kaikenlainen muu harjoittelu on counterproductive (Suomenkielistä käännöstä pohtiessa) kehonrakennustavoitteita ajatellen. Yleisön harhakäsitykset puolestaan liittyvät kehonrakentajien yleiseen toimintakykyyn, kestävyyteen ja nopeuteen sekä terveydentilaan (äärimmäisyyksiin mennessä nämä eivät tietenkään ole enää vain harhaa). Vaikka ei voidakaan ylimalkaisesti väittää että koko elämänsä yhden kehon ominaisuuden kehittämiseen keskittynyt urheilija on hyvä vain kyseisen lajin vaatimissa harjoitteissa, niin voidaan kuitenkin todeta että yhdenlaiseen treeniin keskittyminen ei ole se optimaalisin tapa harjoitella kun pyritään kehittämään fysiikkaa kokonaisuutena.

Olen työkaverini kanssa pitkään jutellut osallistumisesta cheerleading-treeneihin. Tuossa pari viikkoa sitten suunnitelmat realisoituivat ja pääsin osalliseksi huutosakin akrobatiatreenejä. (Kiitos Niklas ja Team Gorillaz. Kyseinen poppoo muuten vei lajin MM-pronssia tuossa männä keväänä!) Koko elämänsä kuollutta tankoa heilutelleena elävän urheilijatytön nostaminen seisomaan pääni päälle omille suorille käsille oli surrealistinen kokemus, josta minut vielä palkittiinkin aplodeilla. Koin todella että kehonrakennustausta helpotti cheerleadingtreeneihin uppoutumista, ja kuvittelisinkin että vartalonhallinta- ja akrobatiaharjoitteet tukevat erinomaisesti myös vartalonmuokkaustavoitteitani. Vaatihan jo trampoliinilla hyppiminen uskomattoman intensiivistä keskittymistä ja hyvää peruskuntoa, vaikka se niin oudolta kuulostaakin.

cheer

Harjoitus todella avasi silmäni oman kehoni – sekä taitojeni että suorituskykyni – puutteille, ja sai minut tajuamaan että minun on laajennettava harjoitusrepertuaariani mikäli haluan a: tulla tunnustetuksi vakavastiotettavana urheilijana/liikunta-alan ammattilaisena ja b: pysyä kokonaisvaltaisesti kunnossa ja toimintakykyisenä vielä vanhemmallakin iällä. Cheerleading/akrobatiatreeneistä saattaa nyt hyvinkin tulla olennainen osa omaa harjoitusohjelmaani bodauksen ohessa.

Tästä lähti myös idea mihin kaipaisin halukkaita urheilijoita testaamaan omia rajojaan.

Jos olet ennakkoluuloton, harjoitusrepertuaarissasi kaavoihin kangistunut kilpaurheilija, ota minuun yhteyttä: sähköpostilla matti.hallam@gmail.com. Meillä PCAscalassa on suunnitteilla mielenkiintoinen projekti, jonka kautta saat sekä näkyvyyttä, että ylittämään rajasi hauskalla tavalla.